Tänään juoksin sitten eri paikoissa rokotuksen ja tuberkuloositestin perässä. Luulin tarvitsevani uuden jäykkäkouristusrokotteen, koska lääkäri ei ollut merkinnyt kaikkia tietoja mun papereihin, joten kävinpä nyt ottamassa uuden ja kotona sitten tajuttiin, että se oli ihan turhaa ja se olisi pitänyt ottaa vasta 2017! Noh, mitä pienistä. Ainakin on tarpeeksi rokotuksia otettu.
Käytiin myös eri paikassa laittamassa käteen tuberkuloosi-ihotesti eli lääkäri laittoi piikillä ainetta mun käteen ja perjantaina nähään onko se reagoinut. Toivon, ettei tulis positiivinen tulos, koska sillon pitää sitten mennä keuhkoröntgeniin todistamaan, ettei mulla oo tuberkuloosia. On kuitenki aika todennäköstä, että toi on positiivinen, koska oon saanu rokotteen tuberkuloosiin ja se yleensä reagoi tohon testiin, but we'll see!
Viisumikuvat pitäis käydä ottamassa ja tehdä se hakemuskin, koska kosulaatissa käynti tosiaan on jo ens
tiistaina 3.7. Tuntuu, että vielä on kauheesti kaikkee valmisteltavaa ja ihan liikaa ihmisiä tavattavana ja jäljellä on enää
44 päivää! Miten mä ehin tehä kaiken? Ja toisaalta, enhän mä oo tehny mitään koko lomalla... Jotenki sitä on niin sekasin eikä sisäistä lähtöä vielä niin ei vaan osaa vielä valmistautuu. Ehkä se joskus sitten iskee, viimeistään kuukauden päästä, toivottavasti.
Aikasemmin kaikki mun ajatukset vaihtoon lähdöstä on ollu vaan hyviä ja oon odottanu koko ajan tosi innolla, laskenu
melkein tunteja lähtöön viimeset 1,5 vuotta. Nyt jotenki oonki alkanu viihtyy täällä ja tajuun miten kova ikävä mulla tulee joitain ihmisiä. Välillä ajatus lähdöstä pelottaa tosi paljon ja haluun vaan jäädä Suomeen. Ja miten läheisinä kaikki kaverit pysyy, kun on vuoden poissa eikä pysty juttelemaan melkein ollenkaan?
Joskus on kuitenkin niitäki päiviä, milloin en muuta haluiskaan ku astuu koneeseen ja suunnata kohti Amerikan suurta maata. Jättää kaikki Suomi-asiat tänne ja unohtaa ne, elää ihan uutta elämää toisella puolella maapalloa. Mut kai tällaset tunteitten heittelyt on ihan "normaaleja" tässä vaiheessa.
Huomenna sitten vähän risteilemään ja sen jälkeen on pakko käydä sen viisumin kimppuun tai aika loppuu! Onneks
mikään ei ikinä jää viime tippaan! Toivottavasti tulis ne kesäsäätkin kohta myös Suomeen, Houstonissa joka päivä 35-40 astetta ja aurinkoa. Kyllä kelpaa! ;)
Nauttikaa kesästä!
Sara