The Last Football Game

En tiiä oonko ilonen vai surullinen, että football season on nyt ohi. En oikeestaan tykkää footballista lajina, joten välillä peleissä oli vähän tylsää, kun osa porukasta oikeesti kattoo peliä. Mä kuitenkin opin tykkäämään siitä enemmän, kun aloin tajuta säännöt paremmin ja oikeesti ymmärsin peliä. Yleensä peleissä oli aina silti kivaa ja tuntuu tosi masentavalta sanoo, et en luultavasti enää ikinä tuu menee high school football peliin. Tai no eihän sitä koskaan tiiä, mut tuskin ainakaan ihan lähivuosina. Jotenki nää "viimeset kerrat" saa lähdön tuntumaan niin läheiseltä (mun piti kattoo sanakirjasta miten sanotaan close suomeks...), joten ihan vaan sen takiikin ne tuntuu surullisilta. Mut nyt mulla on viikonloppusin aikaa tehä jotain muuta et ehkä tää on ihan hyvä juttu. Ja meiän joukkue on niin huono et välillä pelien kattominen oli ihan tuskaa...

Tänään oli hostmomin äidin synttärit, joten tapasin taas lisää sukulaisia. Se on jotenki aina niin overwhelming yrittää muistaa kaikkien nimet ja sukulaissuhteet, mut tällä kertaa tuntuu et onnistuin aika hyvin. Syötiin yhessä lounasta ja sen jälkeen mentiin ajamaan mikroautoilla, täytyy kyl sanoo et verrattuna homecoming iltaan mä olin ihan mestarikuski. Olin oikeesti suht hyvä, viime kerralla mun paras kierrosaika oli 40s ja nyt se oli 27s eli aika paljon paransin. Ja tällä kertaa mua hidasti vaan hitaammat kuskit mun edellä, viimeks mä olin se hidas kuski muitten edellä. Mulla oli tosi hauskaa, haluun ehdottomasti päästä tekemään tota vielä uudestaan nyt ku alan tajuumaan sitä paremmin ja oon oppinu tykkäämään siitä! Ja nyt en oo enää niin pessimistinen ajokortin saamisen suhteen, maybe I still have a chance.

Puoltoista viikkoo kiitospäivään, yli kolme kuukautta Houstonissa. Sää ei tunnu siltä. On vaan niin kummallista kulkee shortsit ja toppi päällä pihalla ja silti on kuuma, marraskuussa... Kelpaa mulle paremmin ku hyvin, osasin odottaa lämmintä ilmastoo mut silti en ajatellu et käyttäisin shortseja marraskuun puolessavälissä.
Tän kuun 30. päivä on Gold Duster Winter Formal, joka on vähän niinku Homecoming mutta pelkästään tanssiteamille. Koska se on formal, mä tarviin pitkän mekon, joten aion varmaan ettiä sellasen mekon mitä voisin ehkä käyttää myös vanhoissa, koska täällä kaikki on kuitenki paljon halvempaa ku Suomessa. En oo ikinä ennen käyttäny pitkää mekkoo, joten ootan kauhulla innolla. Näin vaivaa ja kysyin mun datea hienoilla mun tekemillä kekseillä, jotka oli täys katastrofi. En tiiä miten kaikki vaan meni tosi huonosti ku yritin niitä leipoo, vaikka yleensä oon suht hyvä leipomaan. No jokatapauksessa se suostu, joten ei niillä kekseillä niin väliä...

Oon varmaan huonoin vaihtari ikinä ottamaan yhteyttä mun tukihenkilöön, oon yrittäny soittaa sille viimeset pari viikkoo tosi huonolla menestyksellä. No siis oon soittanu ehkä kaks kertaa mut en ikinä muista ja soittaminen on niin vaikeeta, ain't nobody got time for that. Lopulta vaan lähetin tekstarin mut ei se oo vastannu, joten ehkä se olettaa vieläki mun soittavan. No jaa oon tyytyväinen mun elämään täällä, en mä mitään tukia kaipaa. Jotenki tuntuu vaan rasitteelta että pitää raportoida jollekki että hengissä ollaan, vaikka se on siis ihan mukava nainen että ei siinä sinänsä mitään. Koitan ryhdistäytyy ja saada sen kiinni joku päivä.

Sunnuntait on yhtä masentavia ku Suomessaki, huomenna on taas maanantai ja seuraava kouluviikko edessä... Mut thanksgiving viikolla on ke-pe vapaata joten kyllä tästä selvitään! (:

-Sara