Life

Viime viikolla oli tosiaan halloween ja sen kunniaks meillä oli maanantaina vapaapäivä koulusta. Keskiviikkona menin trick or treating hostsiskon kanssa, oli pakko koska Suomessa ei tätä tilaisuutta tuu. Kukaan ei meinannu uskoo mua, kun sanoin etten oo ikinä käyny trick or treating, koska täällä kaikki lapset tekee sitä. Suurin osa porukasta on tosi nuoria lapsia vanhempineen ja puvut on yllättävän hyviä täällä. Kaikki panostaa pukuihin tosi paljon ja muutenkin suurin ero halloweenin ja meiän palmusunnuntain välillä on se, että kaikkeen panostetaan enemmän. Melkein joka talon ovelle voi mennä tietäen, että joku avaa, pihat ja talot on täynnä koristeita, puvut on hienoja ja karkitkin on paljon parempia. Uskomatonta miten paljon rahaa tähän ollaan valmiita käyttämään, mutta oli se ihan hauskaa silti!

Lauantaina on viimenen fooball peli, mikä on aika surullista. Se on mun vika high school game luultavasti ikinä, joten yritän ottaa kaiken irti. Vaikka football ei oo mun laji, mä oon tavallaan oppinu tykkäämään siitä ja fiilis kaikissa peleissä on aina tosi hyvä, joten en haluis sen olevan vielä ohi. Tää vapauttaa kuitenki kaikki viikonloput tästä eteenpäin, joten ehkä tää on ihan hyvä.
Koulu on vieläkin raskasta, huomaan kuitenki että kielitaito on parantunu jo aika paljon, mikä tekee opiskelusta helpompaa. Varsinki anatomiassa sen huomaa, koska sanasto piti opetella kokonaan uudestaan eri kielellä, joten alussa oli tosi vaikee pysyy kärryillä siitä mistä puhutaan. Nyt oon alkanu saamaan parempii numeroita ja oikeesti tajuun mistä on kyse. Se on myös auttanu mua ymmärtämään, että mä oikeesti haluun jatkaa lääketieteen opiskeluu vaikka se on tosi vaikeeta ja vaatii paljon töitä. Mä oon kuitenki valmis panostamaan siihen, koska se kiinnostaa mua tosi paljon. Missä koulussa mä aion opiskella, en tiiä vielä, en tiiä edes missä maassa, mutta mulla on vielä aikaa miettiä tätä. Nyt oon kuitenki ilonen, että tulevaisuus näyttää edes vähän selkeemmältä, koska se oli yks niistä asioista, joita toivoin tältä vuodelta.

Yllätyn vieläkin siitä miten helposti kaikki uskoo mitä oudoimpii juttuja täällä. Perjantaina yks mun kaveri alko vaan pokkana selittää tunnilla, miten Suomen perusti ja löys joku lumimies aikoinaan ja se sitten kysy multa että eiks ookki näin ja tottakai mä jatkoin tarinaa lumimiehestä. Mun yllätykseks kaikki usko tän, vaikka me naurettiin samalla ku kerrottiin tota tarinaa, voi tätä jenkkien hyväuskosuutta...
Koti-ikävää ei oo, päinvastoin. Nyt vaan pirteenä uuteen kouluviikkoon. :)
Jos on jotain postausideoita tai muuta kommentoitavaa nii kertokaa ihmeessä!

-Sara