9. syyskuuta 2012

One month behind, almost ten more ahead

En voi uskoo, että oon ollu jo kuukauden Houstonissa!  Jos aika menee nyt jo näin nopeesti, en haluu ees ajatella miten nopeesti se tulee menemään ens vuoden puolella... Tähän mennessä on ollu mahtava kokemus! En väitä, ettei välillä ois tuntunu siltä että haluun kotiin, mutta oon päässy aina yli näistä fiiliksistä ja jatkanu uudella asenteella eteenpäin.
Oikeestaan tää eka kuukaus on ollu paljon vaikeempi ku odotin. Kukaan ei varota siitä, miten vaikeeta täällä on saada kavereita ja rakentaa oma elämä käytännössä kokonaan uudestaan. Vaikka ihmiset on tosi ystävällisiä ja tuntemattomienkin kanssa voi ihan hyvin alottaa keskustelun, on tosi vaikeeta saada oikeita kavereita. Näitä "moikkaustuttuja" kyllä löytyy, mutta kenestäkään ei voi tietää tykkääkö ne susta oikeesti, koska nää esittää kaikkien kavereita, vaikkei oikeesti sitä olis. Se on varsinki aluks tosi kivaa, mutta hetken päästä alkaa kaipaamaan ihmisiä, jotka on oikeesti kiinnostunu susta ja haluu olla sun kavereita. On pakko vaan ite yrittää löytää just ne tietyt tyypit, joihin haluu tutustuu paremmin, mut ei se oo niin helppoo ku luulis. Toivottavasti se tästä helpottuu lähiaikoina, mutta musta vaihtareille pitäis painottaa enemmän sitä, ettei tää alku oo mitään unelmaa, koska mulle se tuli aika yllätyksenä. Että tuleville vaihtareille tiedoks, varautukaa siihen, ettei aluks oo kovin helppoo!

Perjantaina pääsin näkemään ekaa kertaa amerikkalaista jalkapalloo livenä. Matsi alko seittemältä ja meiän koulu JVHS pelas Tomballia vastaan ja kaikkien odotusten vastasesti me VOITETTIIN! Meiän football team ei oo mikään maailman paras, oikeesti me ollaan tosi huonoja ja harvoin voitetaan pelejä. Oli kuitenki hauska päästä alottaa mun penkkiurheilu-ura pelillä, joka voitettiin.
Koska mä oon Drill Teamin eli tanssijoitten manager, mä meen aina niitten kanssa peleihin joka viikko. Meillä on myös toinen manager, norjalainen vaihtari, joka vaikutti myös tosi kivalta. Seillä oli tosi hauskaa, vaikken ite peliä ymmärtäny tai ees kattonu melkein ollenkaan.
Drill teamilla on myös escorteja, jotka kantaa kamoja stadionille ja takas koululle ja muutenki hoitaa kaikki kamat paikoilleen. Escorteina on meiän koululaisia jätkiä, jotka tuntee tanssijoita ja haluu tulla meiän kanssa peleihin. Koska Drill team tanssii peleissä eikä ne voi kauheesti meiän kanssa jutella, suurimman osan ajasta olin näitten escortien kanssa, jotka on kyllä tosi kivoja! Ne pysyy samana koko vuoden ja opin varmaan tuntee ne aika hyvin kun joka viikko tosiaan on peli/pelejä. Olin kyllä ainoo tyttö meistä kymmenestä siinä porukassa, mutta hyvin sulauduin joukkoon.
Drill team eli Gold Dusters

Meiän koulun cheerleaderit, football playersit ja maskotti!

Marching band esiinty Gold Dustersien kanssa väliajalla ja niillä oli tosi hienot muodostelmat koko ajan.

Peli loppu kymmenen maissa ja sen jälkeen menin Marieken ja muitten band ihmisten kanssa syömään Denny'siin. Syötiin koululla kolmen aikaan päivällä ja pelissä ei sitten saatu syödä, koska piti keskittyä esitykseen, joten yli yheksän tunnin päästä edellisestä ruoasta alko olee aika kova nälkä. Siellä oli tosi hauskaa ja oli eka kerta, kun meen syömään illallista kahentoista jälkeen yöllä! Oltiin sitten kotona noin 1:30 ja melkein 19 tunnin koulupäivän jälkeen oli aika väsyny olo. Oli kuitenki mahtava päivä ja ootan innolla seuraavaa peliä! :)

Eilen käytiin ostoksilla ja illalla katottiin vaan leffoja Marieken ja sen poikaystävän Alexin kanssa. Täällä on vanhemmat muuten tosi tiukkoja seurustelun suhteen, koska Marieke ja Alex on ollu yhessä jo kaks vuotta, mutta ne ei silti saa olla kahestaan kummankaan huoneessa vaan aina pitää olla olkkarissa silleen että joku muukin on paikalla. Eikä saa olla vastakkaisen sukupuolen henkilöitä talossa, jos vanhemmat ei oo paikalla. Mun mielestä aika ahdistavaa, mutta maassa maan tavalla.

Mun mielestä en puhu mitenkään kovin ihmeellisesti, mut aina ku avaan suun nii joku ihailee sitä, miten mahtava aksentti mulla on. En tiiä miks jenkeistä tällanen suomalaisen tönkkö englanti on niin upeeta ja seksikästä, mutta näin vaan on. Ainakaan ei tarvii pelätä sitä, että kuulostaa tyhmältä ku puhuu. Pari kertaa mulle on tullu tuntemattomat ihmiset koulusta sanoo et voitko sanoo jotain ku oon kuullu et sul on tosi hieno aksentti ja siitä seuraa yleensä "Wow, I wish I had an accent like that!" Muutamat on kans halunnu et mä puhun ruotsii niille, et on tullu pidettyy tätä toistaki kotimaista kieltä yllä.

Huomenna starttaa kolmas kouluviikko ja torstaina onkin jo seuraava futispeli. Tänään oli muuten tosi viilee päivä, vaan 34C. Kaikki oli tosi onnellisii ku oli noin "kylmä" päivä kerranki, että terveisiä vaan sinne Suomen kesään! :D

-Sara

7 kommenttia:

  1. Kiva kuulla et menee hyvin sulla! Itekin allekirjotan ton kaveriongelman, koulupäivän jälkeen oon ihan väsyny kaikesta hymyilemisestä ja yrittämisestä :O mutta kärsivällisyys palkitaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eikohan se tasta viela helpotu. :) Tsemppii sulleki sinne!

      Poista
  2. Sun elämäs on oikeest iha ku jostai perus high school leffast! Salee

    VastaaPoista
  3. Siit mä tykkään suomalaisista et ne ei esitä :D tai siis et ollaan kuitenki aika rehellisii verrattuna jenkkeihin et ei me vaan feikata hymyy ja olla ystävällisii kaikille :--D en nyt tiiä saitko täst mitään selvää mut mä uskon et on aika vaikeet saada kavereit.... Mut hauskaa kuulla et muuten menee hyvin, täälki menee!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyl sain, mä kans! Suomalaisiin on vaikee tutustuu aluks mut niist saa helpommin ystävii, täällä kaikki jää helposti vaan tutuiks. Mut menee päivä päivältä paremmin! JA ihanaa ettet oo viel hirttäytyny patteriin (:

      Poista
  4. Anonyymi9/25/2012

    nauroin aivan saatanasti tolle et oot joutunu puhuu niille ruotsii XDDDDDDDD

    VastaaPoista